Kun ensimmäisen kerran pysähdyin miettimään, mitä oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa merkitsee, ymmärsin: pelkät iskulauseet eivät riitä. Tarvitaan aatteiden järjestelmä, joka yhdistää vapauden ja huolenpidon ihmisestä.
Siksi käännyin sosiaalidemokratian puoleen.
Me elämme maailmassa, jossa vapaus törmää usein eriarvoisuuteen ja edistys sosiaaliseen kipuun. Etsiessäni vastausta siihen, kuinka kehitys ja oikeudenmukaisuus voidaan sovittaa yhteen, palaan yhä useammin sosiaalidemokratian ajatuksiin. Jokainen sukupolvi etsii omaa kaavaansa tasapainolle yksilön menestyksen ja yhteisen hyvän välillä. Minulle tällainen vastaus on ollut sosiaalidemokratia – ei kirjojen teoria, vaan elävä käytäntö, joka muovaa nyky-yhteiskunnan kasvoja.
Sosiaalidemokratia ei ole kuiva kaava valtiotieteen oppikirjasta. Se on elävä ajatus, joka on kulkenut vuosisatojen halki säilyttäen tärkeimmän: uskon ihmiseen ja oikeudenmukaisuuden voimaan.
Kun 1800-luvun teollisuuskaupungit tukehtuivat savupiippujen savuun ja työläiset köyhyyteen ja oikeudettomuuteen, sosiaalidemokratia nousi omantunnon ääneksi. Se sanoi: ”Kyllä, markkinat ovat tarpeen, mutta ihminen on tärkeämpi kuin voitto. Kyllä, vapaus on välttämätön, mutta ilman tasa-arvoa se muuttuu harvojen etuoikeudeksi.”
Tänä päivänä, digitaalisten teknologioiden ja globaalien kriisien aikakaudella, sen sanoma on yhtä ajankohtainen. Sosiaalidemokratia on yritys rakentaa yhteiskunta, jossa demokratia ei rajoitu äänestysuurnalle, vaan jatkuu kouluissa, sairaaloissa ja työpaikoilla. Missä valtio ei määrää, vaan tukee; ei korvaa aloitteellisuutta, vaan luo sille edellytykset.
Se on politiikkaa, joka sanoo: vapaus ei ole vain oikeus puhua, vaan myös mahdollisuus tulla kuulluksi; tasa-arvo ei ole yhdenmukaisuutta, vaan reilu lähtökohta; solidaarisuus ei ole abstrakti sana, vaan valmius ojentaa käsi sille, joka on kompastunut.
Sosiaalidemokratia on uskoa siihen, että yhteiskunta voi olla muutakin kuin kaikkien sota kaikkia vastaan – se voi olla yhteistyön tila. Se ei ole utopia, vaan käytännön ohjelma, joka on osoittanut elinvoimaisuutensa maissa, joissa hyvinvointivaltio on muodostunut vakauden ja vaurauden perustaksi.
Ja jos kysyä, mikä on sosiaalidemokratia yhdessä kuvassa, niin se on silta. Silta vapauden ja oikeudenmukaisuuden välillä, yksilön menestyksen ja yhteisen hyvän välillä, menneen kokemuksen ja tulevaisuuden toivon välillä.
